Sivut

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tavoitteita ja mielitekoja

Minulta on monesti kysytty, mikä tavoite minulla on Superdieetin suhteen ja tarkoitetaan yleensä sitä, montako kiloa aion pudottaa. Ihan tahallani olen jättänyt tällaisen tavoitteen määrittelemättä. Kuuden viikon ajanjakso on loppuviimein niin lyhyt aika, että jos ajattelee tsemppaavansa vain sen ajan ja sen jälkeen jatkavansa entiseen malliin, on ihan turha laittaa mitään kilotavoitteita. Sen sijaan minulla on kaksi isoa tavoitetta tälle ajanjaksolle.

Ensimmäinen on aineenvaihdunnan käynnistäminen. Aiemmin se on ollut melkoisen jumissa hölmön syömisen vuoksi ja eikä tuo hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta ole siinä erityisesti auttanut. Nyt lääkitys on olemassa ja sen säätöä katsotaan myöhemmin, se on jo osaltaan auttanut. Superdieetti taas on pistänyt sen suorastaan räjäyttänyt kehon käyntiin sillä saralla, ja siitä olen todella tyytyväinen. Aiemmin kaksi hikipisaraa BodyPumpissa vuodattaneena vuodatan nykyään hikeä litroittain.

Toinen on se, että lähtipä kiloja miten paljon tai vähän vain, ne eivät saa tulla takaisin.

Superdieetin jälkeinen aika mietityttää jo valmiiksi, mutta jonkinlainen suunnitelma minulla sille ajalle jo on. Sen muotoutumisessa auttoi No More Big Boy:n Henkka, kiitos sparrauksesta. :) Tuo mies on tehnyt ihan huikean työn oman painonsa karistamisen kanssa, mielellään ottaa vinkit vastaan sellaiselta tyypiltä jolla oikeasti on kokemusta ja näkemystä miten painoa pudotetaan paljon ja pidetään se alhaalla.

Tämä aamu alkoi aamulenkillä tyhjällä vatsalla. Koska edelleenkin kävely on tylsää, piti keksiä jonkinlainen motivaatiotekijä. On se pakko myöntää että aamukuudelta on ihanan rauhallista ja jopa kaunista käydä kävelemässä.

Matka suuntautui kiertoreittiä puutarhapalstalle. Hain sieltä loput avomaankurkut palstalta, ne olivat tämän kesän viimeiset. Perunat ja porkkanat ovat siellä vielä nostoa odottamassa, se täytyy tehdä pian. Harmi, että kummistakaan en pääse juuri nyt nautiskelemaan, onneksi nuo kurkut kyllä maistuvat enemmän kuin mielellään. Toivottavasti ensi kesä on vähän parempi sadon suhteen, tänä vuonna jäi vähän pieneksi meidän sato. "Vain" nelisen kiloa kurkkuja. Kuulostaa äkkiseltään isolta määrältä, mutta noh, ne ovat tulleet pienissä erissä ja menneet samantein, haaveeni kurkkujen säilömisestä jäivät sikseen. Paljon kyllä opittiin viljelystäkin ja ensi vuonna tehdään joitakin asioita toisin. Savimaa kaipaa päälleen kunnon multaa että siellä kasvaisi asioita paremmin. Ja ehkä ne kaipaisivat vähän parempaa säätäkin kuin mitä nyt ollaan saatu.

1134 g kurkkuja. Nam.

Pakko myöntää, että tänään mieleen hiipi myös ajatuksia siitä josko ostaisi illaksi vaikka suklaata. Muu perhe on Helsingissä ja saisin olla kotona ihan itsekseni illan. Jos semmoisen pienen patukan vain. Tai ehkä vähän irtokarkkeja. Varsinaisesti minun ei tehnyt niitä mieli, vaan ajatus siitä miten mukavaa olisi syödä suklaata oli enemmän houkutteleva, kuin varsinainen suklaa. Fitfarmin mentaalivalmentaja on tästä kirjoitttanut ja haastanut miettimään niitä tilanteita silloin kun niitä tulee vastaan. Niinpä pysähdyin, mietin ja hymähdin, en aio lipsua ihan vaan siksi kun voisi olla ehkä kivaa syödä suklaata.  Sen sijaan käväisin hakemassa tällaisia herkkuja iltapalarahkan kaveriksi (sekä huomisia ruokia varten, tuosta kyllä riittää)

Päivään mahtui myös EFBW2-treeni kuntosalilla. Tein askelkyykkykävelyn sijaan kyykkyjä smithissä, Jutan mukaan alaselälle sopivammalla tavalla. Ja kappas vaan, se oli oikeasti alaselälle mukavampaa ottaa askel eteenpäin ja vähän nojata tankoon, ja "istahtaa" alas. 

Kolmas kierros alkoi jo ottaa koville, mutta sitkeällä työllä sain sen kunnialla päätökseen ja otin sen jälkeen vähän aikaa lukua venyttelypaikalla. On se. Hyvä on treeni. Kuntosalilta pois kävellessä unohtui viimeistään kaikenlaiset haaveet mistään suklaista. Oli paljon parempi olla juuri näin ja mennä kotiin syömään ohjelman mukaista päivällis-ateriaa.








maanantai 27. elokuuta 2012

Ensimmäisen viikon saldo

1 x kävelylenkki
2 x pyöräilylenkkiä yhteensä 22 km
1 x EFBW kotitreeni
1 x EFBW 1
1 x EFBW 2 
1 x BodyPump
1 x pilates 
yht. 6 h 

-3,1 kg


lauantai 25. elokuuta 2012

Karkkipäivä

Facebook: Ripped Goddess

Lapsilla oli tänään karkkipäivä. Kävimme kaupassa, jonka vieressä on lempipitseriani ja sen mukainen tuoksu. Suklaa oli tarjouksessa. Tuore leipä tuoksui ihanalta kaupan leipäosastolla.

JA MINÄ PYSYIN RUOKAVALIOSSA!

Hell yeah!

perjantai 24. elokuuta 2012

Ärrinmurrin-illasta hyvään oloon kotitreenillä :)

Tämä päivä on ollut superdieetin vaikein. Jo aamusta oli kauhean väsynyt olo ja jätin aamuaerobisen väliin ihan vaan koska tunnen kroppani ja tiesin ettei se sujuisi tällä fiiliksellä. Liikunnasta pitää kuitenkin tulla hyvä olo ja jos itsensä pakottaa johonkin silloin kun ei tunnu hyvältä, ei tuloskaan ole hyvä.

Töissä puhuttiin taas vaihteeksi aiheesta, jossain kohtaa huokailtiin siinä että kyllähän ne makeat voi jättää, mutta se Kippari-sulatejuustoviipaleet! Ja annas ollakaan. Iltapäivällä Citymarketissa käydessä mitäpä muutakaan siellä on kuin Kippari-juuston maistiaiset ja tarjous. Turhautumista kihisten istuin perheen perinteiseen perjantai-päivällispöytään kun muut söivät tortilloja ja minä jauheliha-kaali-kurkku-raejuusto -sörsseliäni. Mutta periksi ei annettu.

Illalla asetin lapsukaiset katsomaan Leijonakuningasta, lastasin treenijuomaan tarvittavat aineet keittiön pöydälle ja kietaisin latausjuoman ja banaanin huiviin ajatuksena tehdä kotitreeni. Laturin vaikutusta odotellessa lähdin hakemaan kurkkuja takapihan pieneltä kasvimaaltani. Saalis oli mahtava! 750 g avomaankurkkuja odottamassa tulevia ruokailuja, nam nam! Vaan annas olla kun tulin takaisin sisälle. Herranterttuni olivat löytäneet ja juoneet appelsiinimehuni, jota oli purkissa juuri ja juuri se määrä jonka treenin aikana juotavaan juomaan tarvittiin. Purkin pohjalla oli vajaa desi jäljellä, loput olivat lasten masuissa ja pitkin lattioita... Ei tietysti ollut maailman fiksuin veto, mutta päässä naksahti rankan päivän päälle tästä takaiskusta sen verran että lapsukaiset saivat melkoisen huutokonsertin. :( Rauhoituttuani asia juteltiin halki, lapset ymmärsivät (ainakin nyt niin miten 5- ja 3-vuotiaat nyt voivat ymmärtää) että vaikka jotain on pöydällä ja se olisi hyvää, jos se ei ole heille tarkoitettu, sitä ei oteta.

 Kotitreeni meni hyvin. Liikkeet ovat teknisesti tuttuja joten siitä sai ihan tehokkaankin, hien sai pintaan ja puuskutustakin aikaiseksi. Jättiläissarjan oppi myös melko nopeasti ulkoa, plussaa sekin ettei aikaa mennyt lappusen tavaamiseen. Keittiön lattia muotoutui treenipaikaksi oikeastaan siksi koska halusin musiikin treeniavuksi ja keittiössä oli radio ja YleX:llä sopivasti Ysärihittejä. Ah, "come on and sleep with me, come on why don't you sleep with me..." ja kaverit. 90-luvun lopulla teini-ikääni lopetellessa ja baareja kolutessa nuo biisit soivat ahkeraan. Barbie girl olisi ehkä kruunannut tämän treenin. :D Fiilis on nyt huikeasti paljon paremin kuin koko päivänä yhteensä. Saunaan vielä ja sitten hyville yöunille, eiköhän huomenna ole jo paljon parempi päivä.

Minulla oli myös tuikea ja vaativa personal trainer joka vahti tarkasti jokaisen sarjan. Tosin jonkun verran minun silmissäni tuon personal trainerin auktoriteettia syö se, että hän on kovin suloinen. Ja pehmoinen.




Saanko esitellä, karvainen personal trainerini Ella, 7-vuotias burmankissa. :)

Väsyttää x_x

Eilinen päivä oli jotenkin superväsyttävä. Superdieetin aikana muutenkin unet ovat tulleet illalla helposti, mutta eilen olin sängyssä jo yhdeksältä. Pinnan kiristymistä on muutenkin huomattavissa ja saatan räsähtää lapsille ihan typeristäkin asioista. Tuo on sellainen piirre josta en tykkää yhtään, olin siitä päässyt hyvinkin pois kun kilpirauhasen vajaatoiminta vihdoin todettiin kesällä ja sain siihen lääkityksen. Todella toivon että tämä on vain dieetin mukanaan tuoma lieveilmiö ja lähtee pian samaa reittiä kuin on tullutkin.

Eilen polkaisin aamulla töihin, ensimmäinen 10 km meni mainiosti, mutta juuri ennen niitä pahimpia mäkiä energiat loppuivat tyystin ja loppu oli melkoista takkuilua. Joku muukin kyseli foorumilla ihan samaa ja sai vastaukseksi että pyöräillessäkin pitäisi pitää huolta siitä että syke pysyy tarpeeksi matalana, vaikka sitten taluttaa ylämäet. Jaa taluttaa? Näin malttamattomana ihmisenä? Eeeeeei siihen ole aikaa. ;) Illalla oli ajatus tehdä vielä kotitreeni, mutta päästyäni seitsemän aikaan lopullisesti kotiin, olin niin puhki että jaksoin lähinnä surauttaa iltaparan pirtelöksi ja raahata itseni sänkyyn. Sitä paitsi perhe oli syönyt kaikki banaanitkin (joita siis tarvitaan latausjuoman kanssa). Eikö ole kaikkien tekosyiden äiti? :D

Yllättävän helppo, kaikesta ärtyilystä ja negailusta huolimatta, on ollut pysyä ruokavaliossa. Lipsumiset eivät ole tulleet edes mieleen ja illalla olen kiltisti rakentanut jääkaappiin seuraavan päivän eväsarsenaalin odottelemaan. Viikonloppuna on luvassa laatuaikaa kolmisin lasten kanssa, se tarkoittaa dieetin osalta sitä että aamuaerobiset tehdään Xboxin Zumba-pelillä ja tehdään kotitreeni lauantaina. Sunnuntaina menen BodyPumpiin ja pilatekseen. Siitä en vaan luovu vaikka mikä tulisi.


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Salilla

Vaaka näytti aamulla hyviä uutisia, -1,2 kg sunnuntai-aamuun. :) Näköjään ainakin nesteet ovat lähteneet liikkeelle kivasti. Tästä hyvälle tuulelle tulleena löysin itseni etenemästä kohti lenkkipolkua klo 5.45 aamulla.

Olen löytänyt läheisen koulun vierestä pikkuruisen kuntopolun, jota kävin tänäkin aamuna pyörimässä pariin otteeseen ympäri. Ihan ei tullut 45 min täyteen, pitänee lisätä vielä muutama kierros seuraavan kerran kun kävelemään lähden. Huomenna ajattelin pyöräillä töihin, ja pitää sen aamuaerobisena. En kylläkään vielä aivan täysin tiedä miten kuljetan aamupalani töihin. Ehkä käyn työpaikan läheisessä kaupassa nopeasti...Sinänsä aamuinen reippailu kyllä virkisti, mutta kyllä se kieltämättä ärsytti kun siihen aikaan kun normaalisti olisin tekemässä jo lähtöä töihin, olinkin kuivaamassa hiuksia ja miettimässä että ai niin se aamupalakin... hidasti aamua ihan hirveästi vaikka olin herännyt aiemmin ja varannut aikaa lenkillä käyntiin.

Töihin olin valmistanut lounaaksi "ihastuttavan" kana-kesäkurpitsa-kaali-sörsselin, joka oli kiepautettu pannulla illalla. Tänään taas tein jauhelihalla ja raejuustolla täytettyjä kesäkurpitsoita, joista toinen jäi huomiselle lounaaksi. Jännä miten aluksi ajattelin että noihin vihreisiin kyllästyy samantein ja ihan taatusti käytän muitakin värejä, mutta yllättävän hyvin vihreiden kanssa on mennyt. Eilenkin Vaasaassa lounaalla pyysin vain "kasviksia" lihan kaveriksi, mutta ilmeisesti keittiöllä oli jokin etiäinen kun sain viereen mukavan läjän parsakaalia ja kukkakaalia. :) Silti minua kovasti mietityttää tässä se, että puhe on miten pitää syödä puhdasta ruokaa kehon polttoaineeksi ja suurimmaksi osaksi näin tehdäänkin, mutta silti lisäaineita menee joka päivä erilaisina lisäravinteina sitten alas ja komento on ollut syödä erilaisia vitamiinejä ja omega3:sta. Luulisi että nekin voisi korvata ihan oikealla ruoalla... mutta ilmeisesti tämä kuuluu dieetin luonteeseen. Ken leikkiin on lähtenyt, se leikin kestäköön, en kyllä ajatellut tällaista ruokavaliota noudattaa lopun elämääni. Sen sijaan toivon että tästä jää käteen suunnitelmallisempi syöminen ja makeiden ja huonojen rasvojen jääminen pois ruokavaliosta.

Tänään pääsin sitten vihdoin asiaankin treenien kanssa, eli testaamaan EFBW-treenejä. Onneksi sain nioben mukaan tsemppariksi. Ekalla kierroksella oli erityisen tarpeellista että toinen hihkaisee viimeisillä toistoilla mitä seuraavaksi tehdään. Osa liikkeistä tehtiin yhtä aikaakin. :) Ristus miten tehokas se treeni olikin! Olin ensimmäisen sarjan jälkeen jo ihan poikki ja vielä oli kaksi edessä. Into kasvoi sarjojen edetessä ja ilmeisesti - vaikka noita lisäravinteita vierastankin - ne auttoivat siinä että ne jaksoi kaikki tehdä kuitenkin hyvin. Vaikutti vähän siltä että salin totisimmat treenit käytiin siellä pienessä nurkassa, minä ja niobe huhkimme omaamme ja vieressä teki joku mies rankanoloista sarjaa kiroten välillä messevästi. Pukuhuoneessa todettiinkin, että ei todella luettu naistenlehtiä tai vaihdettu kuulumisiakaan tällä salireissulla, hiki vaan lensi ja puuskututti. 

Siitä olen tämän projektin edetessä ollut erityisen iloinen, että minulla on hyvä tsempparijoukko ympärillä. Töissä valikoitu porukka tietää (eli käytännössä ne joiden kanssa käyn päivittäin syömässä...) ja osaa olla oikealla tavalla kiinnostunut, nioben saa salikaveriksi ja kotona mies pidättäytyy syömästä herkkuja nenäni edessä järjestää saliaikaa olemalla lasten kanssa. 

Jokunen kuvakin salilla otettiin, mutta taidatte jäädä vielä ilman. :) Ehtivät timmellyksessä tärähtää sen verran että odotellaan parempia kuvia. Sen kuvista näki, että rinnalleveto+punnerruksessa näköjään selkä heijaa liikaa taaksepäin ja lantio tulee eteen, eli en ihan puhtaasti saanut tehtyä. Osaanpa kiinnittää tähän huomiota ensi kerralla, keskivartalon tukea pitää vahvistaa.

Vaan nyt nukkumaan, aamulla taas aikaiseen pyörän selkään...

maanantai 20. elokuuta 2012

Ensimmäinen Superdieetti-raportti

Tadaa! Olen selvinnyt ensimmäisestä kahdesta päivästä kunnialla! Virallisesti dieetti alkoi tänään, mutta otin varaslähtöä sunnuntain.

Olo on melko jees. Ruokailut ovat menneet melkolailla nappiin, ainoastaan maitorahkan määrä tökkii... okei voisi sen korvata raejuustolla tai kananmunanvalkuaisella, mutta jälkimmäinen on poissuljettu vaihtoehto ja ensimmäinen taas... noh, pitää kokeilla. Onneksi maitorahka menee alas kohtuullisen helposti kun sen surauttaa marjojen kanssa pirtelöksi, enemmän siinä tökkii ajatus kuin itse syöminen.

Ylipäänsä pitäisi keksiä vähän paremmin miten syömiseen saa tulevaisuudessa enemmän vaihtelua, kun vaihtoehdot ovat melko rajatut. Esimerkiksi vihreiden pitää olla nimenomaan vihreitä. Ehkä teen huomenna ison satsin täytettyjä kesäkurpitsoja, kun tuo kana+salaatti tai jauheliha+salaatti kävi vähän tökkimään (sekin) jo. Jotkut olivat tehneet kaalilaatikkoa ja kaalikeittoja, pitää miettiä niitäkin vielä. Vähän mietityttää miten treenit tulevaisuudessa menevät kun hiilihydraattien määrä on niin kovin alhainen. Ehkä ne lisäravinteet auttavat siinä? Toivottavasti?

Eilen kävin myös aamulenkillä, ja pakko myöntää, edellisestä nurinastani huolimatta että olo oli tällä kertaa parempi ja tunnuin saavan lenkistä enemmän irti. Kävin kiertämässä läheisen koulun vierestä menevää pururataa muutaman kerran ympäri ja vähän jopa nautin aamuliikunnastani. :) Tänään tuli selvyys siihen että pyöräily sopii hyvin aamuaerobiseksi, osan niistä pakollisista aion siis pyöräillä töihin.

Illalla pistin uudet lisäravinteeni testiin BodyPumpiin mennessä. Se latausjuoma... se oli jotain ihan hirveää! Kuvailin sitä tänään töissä nestemäiseksi kirpeäksi pahviksi, joka piti vain saada alas. Se sai aikaan pientä kihelmöintiä käsissä, muuten en huomannut ennen treeniä kummempaa vaikutusta. Treenin aikana juotava juoma oli varsin hyvää, se sekoitettiin tuoremehuun ja veteen. Pakko sanoa, etten ole todella pitkään aikaan hikoillut niin paljon kuin tällä tunnilla! Eli ilmeisesti se latausjuoma siellä oikeasti jotain teki. Mansikanmakuinen palautusjuoma oli suurin yllätys, positiivisesti. Aiemmin olen juonut "suklaanmakuisia" jauhe-palkkareita, tuo oli oikeasti hyvää! (Tai siis... niin hyvää kun nyt mansikkaesanssi voi olla.)

Superdieettini joutuu heti samantein koetukselle kun olen huomisen päivän työreissussa. Ajeltiin työkaverin kanssa Vaasaan illalla, huomenna yritän saada hotelliaamiaisesta ja työpaikkaruokailusta niin "superdieettimäistä" kuin mahdollista. Keskiviikkona pääsee ensimmäiseen testiin saliohjelma, niobe on luvannut lähteä salille tsemppariksi. :)

lauantai 18. elokuuta 2012

Superdieettiä kohden, jaiks.


Superdieetin ohjeet tulivat torstaina illalla näkyviin, virallisesti homma alkaa maanantaina. Ruokavalio oli pitkälti sitä mitä odotinkin, sokerit ja viljat pois melkeinpä kokonaan, paljon proteiineja ja kasviksia. Liikunnastakin olin osannut odottaa aamulenkkejä tyhjällä vatsalla ja lihaskuntotreenejä. Kaikenkaikkiaan ohjelma on selkeästi suunniteltu kovaan rasvanpolttoon, mitä tietysti itse eniten tarvitsenkin.

Se mikä yllätti, oli lisäravinteiden määrä. Ruokavaliossa oli omega3:sta, monivitamiinejä ja C-vitamiinia, jotka tietysti ovat ihan perusjuttuja. Sen lisäksi oma ryhmäni syö rasvanpolttajia. Treenipäivinä otetaan ennen treeniä latausjuoma, treenin aikana juodaan toista valmistetta ja treenin jälkeen vielä palautusjuomaa. Jestas! Prisman lisäravinnehyllyllä pistin silmät kiinni hintojen kohdalla, lapoin kaiken ostoskoriin ja mietin että "eyes on the prize, eyes on the prize..."

Aiemmin olen käyttänyt lähinnä palautusjuomaa, mielenkiintoista nähdä mitä nämä kaksi muuta lisäävät treeniin. Porukka on raportoinut että hiki tuntui virtaavan helpommin ja lihaksiin tuntui saavan paremman tuntuman treenin aikana. Katsotaan, katsotaan...



Itse dieetti kestää kuusi viikkoa, ruokavalio ja treeniohjelmat ilmeisesti vaihtuvat säännöllisin väliajoin. Kantava voima on Fitfarmin sivuilla oleva keskustelufoorumi, jossa saa tsemppausta ja neuvoja valmentajilta. Jonkun verran kyllä jännittää, mitä tästä tulee. Miten pysyy ruokavaliossa, miten jaksaa aamuaerobisia, entä sitten sen kuuden viikon jälkeen?

Aamuaerobisiin olen ottanut tuntumaa kahtena aamuna. Eilen pyöräilin töihin (noh, autokin oli pajalla joten se ei ollut edes vaihtoehto). Otin vielä vähän eri reitin kuin aiemmin, jolloin säästin 1,5 km, mutta jouduin polkemaan hirveitä mäkiä ja loppuviimein ajallisesti en niiden vuoksi voittanut yhtään. Ei kiitos enää tuota reittiä. Hiki siinä kyllä tuli, onneksi työpaikalla on suihkumahdollisuus...

Ohjeen mukaan pitäisi ottaa itsestään kuva alusvaatteissa dieetin alkaessa. Rohkeutta ei ole vielä siihen asti ollut, ehkä myöhemmin tänä viikonloppuna... työpaikan pukuhuoneessa nappasin kuitenkin teinisti kuvan peilin kautta, se olkoon tässä kohtaa nyt blogin "ennen superdieettiä" -kuva.




Tänään perhe nukkui sikeästi kun aamulla kampesin ylös ja vedin lenkkikamat päälleni. Reipas kävely oli tak-kuis-ta! Kerron salaisuuden: vihaan kävelylenkkeilyä sydämeni pohjasta. Se on tylsää. Sillä ei tunnu pääsevän eteenpäin eikä siinä tunnu olevan mitään järkeä. Tässä ohjelmassa sitä pitäisi kuitenkin tehdä, huoh. Toivottavasti osan niistä voi korvata työmatkapyöräilyllä... Tänään motivoin itseäni sillä, että lähdin reippailemaan puutarhapalstaa kohti mukanani muovipussi. Noukin sieltä lähes kilon avomaankurkkuja mukaani, sekä jonkin verran herneitä. Loppumatka tuntui paljon kevyemmältä kun kauan odotettuja kurkkuja oli vihdoinkin saatu sadoksi asti. :) Ulkoilun jälkeen maistui aamupala, koostin sen superdieetin ohjeiden mukaan, hain takapihalta tarvittavat marjat tuoreina suoraan pensaasta. Kyllähän tuo nyt maistui varsin hyvin, mitenkähän maitorahka jatkossa uppoaa kun sitä menee päivässä puolisen kiloa... Okei, ei ajatella sitä nyt, nyt pää kylmäksi ja asenne kohdilleen.

(Ja tänään vielä ulos syömään miehen kanssa tiistaisen kahdeksannen hääpäivän kunniaksi.)

tiistai 14. elokuuta 2012

Lumbago

Olikos se niin ettei urheilja tervettä päivää näe? Alaselkä on ollut pitkään, siis todella pitkään murheenkryyni. Olen pärjännyt sen kanssa ihan hyvin, se ei oikeastaan häiritse minua yhtään päivittäisissä toiminnoissa, lähinnä on ollut sellainen olo että tarttis vähän venytellä. Paitsi nyt sitten parin viikon aikana se on alkanut kiukutella (kiva, just kun sain olkapään kuosiin) ja eilen olo kävi sietämättömäksi. Kun ei ollut hyvä istuen, seisten tai maaten ja yöunetkin kävivät huonoiksi, käväisin työterveydessä.

"Ohhoh, nämä sinun takareitesi ovat aivan hirveän kireät!", sanoi lääkäri, "Venytteletkö sinä kunnolla lihaskuntotreenien jälkeen?" No hups, kiinni jäin. Lumbago, tuttavallisemmin noidannuoli luki paperissa, reseptissä lihasrelaksantteja, aika työfysioterapeutille ja parin päivän sairausloma.

Niinpä sitten otin nöyrästi kehoituksesta vaarin ja venyttelin. Tänään kävin keskellä päivää core-tunnilla ja sen perään ohjatussa venyttelyssä, molemmat tekivät selvästi hyvää selälle ja niille takareisille. Ja lupaan pyhästi venytellä jatkossa paremmin. Verryttäisiköhän Zumba selkää lisää?

Jotain hyvääkin, koska istuminen ja makaaminen ovat selälle myrkkyä, on pitänyt keksiä jotain aktiviteettia jossa voisi olla liikkeessä. Takapihan vihreät viinimarjat keittyivät pakastimesta löydettyjen viimevuotisten mansikoiden kanssa hilloksi.

 Loput kuusi purkkia olivat jo jääkaapissa.

Joko olen hehkuttanut, että rrrrrrakastan satokautta?

Takapiha antoi ensimmäiset avomaankurkkunsa. Nam!

Mies kävi noukkimassa sipulit palstalta käyttöä odottelemaan. Perunat, porkkanat ja siellä oleva kurkut jäivät muhimaan. Herneitä tuli myös runsaasti ja ne myös menivät jo...

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kiipeän puuhun, pistelen suuhun, eiku...

Viikko on ollut jokseenkin geokätköilypainotteinen. N. 22 km pyöräilyä ja BodyPump sinne mahtui myös, mutta jostain syystä nälkä on kasvanut syödessä ja on ollut aivan pakko päästä loggaamaan lisää ja lisää kätköjä.

Maanantaina kävin itsekseni töistä pyöräillessäni, keskiviikkona meille järjestyi miehen kanssa yhteistä aikaa mennä rymyämään pusikoita ja tänään käytiin koko perheen kanssa. Loggasin kaksi tradi-kätköä, yhden multin, yhden mysteerin ja löysin yhden, jota en saanut tällaisena hukkapätkänä hyppysiini. Kaksi jäi kokonaan löytymättä tällä kerralla.

Geokätköily itsessään on siis maailmanlaajuinen harrastus, jossa käytetään hyödyksi satelliittipaikannusta. Kätköilijä piilottaa sopivan purkin johonkin sopivaan koloseen, purkissa on yleensä vähintään lokikirja ja kynä, koosta riippuen myös muuta sälää, vaihdettavia tai matkaajia. Matkaajat ovat pieniä esineitä, joihin on kiinnitetty travel bug-laatta tai geokolikko. Nämä kulkevat kätköstä kätköön, niille voi asettaa esimerkiksi päämäärän mihin ne haluaa menevän. Ensimmäinen löytämäni matkaaja oli kettu joka oli lähtenyt kolme vuotta sitten Skotlannista, seikkaillut jonkin aikaa Ruotsissa, Saksassa, Jenkeissä ja päätynyt sitten Suomeen. Pienimmät  kätköt ovat sormipariston kokoisia, isommat sitten valtavia saaveja.

Kätköt julkaistaan geocaching.com -sivustolla, älypuhelimiin saa sovelluksia jotka hakevat paikat sieltä suoraan omaan kännykkään ja niiden avulla sitten edetään. Osa kätköistä on tradeja, eli eri kokoisia peruspurkkeja. Osa taas on multi-kätköjä, eli kun löydät ensimmäisen, saat seuraavan koordinaatit. Osa on mysteereitä joiden koordinaatit saadakseen on ratkaistava jokin arvoitus. Sen lisäksi taisi olla where I go -kätköjä ja muita joista en vielä ole ihan saanut kiinni...

Se meidän perheen kokeneempi kätköilijä etsii matkaajan tietoja kätköpurkin luona. 


"Jee, löysin possu-matkaajan."


Meillä enemmän geokätköilyä harrastanut mies on piilottanut yhden kätkön ja löytänyt niitä melkein 200, itselläni on löytöjä vaivaiset 17, mutta äkkiäkös niitä saa lisää... Pakko sanoa että tätä harrastaakseen täytyy kyllä olla jonkin verran höynähtänyt, ihan oikeasti... kuka rymyää vapaaehtoisesti pitkin pusikoita ja puita tai jopa veden alla?? Hyvää kuntoliikuntaa se kyllä on, joskus tulee käveltyä/pyöräiltyä pitkiäkin matkoja, liikuttua metsässä tai jopa kiivettyä puuhun niin kuin tänään.



Hiiii-ja-hop!

Ehkä vähän lavastettu tilanne. En luottanut voimiini ja ketteryyteeni niin paljon että olisin oikeasti hakenut sen kätkön 10 m korkeudelta. Mies hoiti sen. Kävin minä varmaan kolmessa-neljässä metrissä sentään ennen kuin paniikki sai vallan. :D Pakko sanoa että jotain on naksahtanut päässä oikeaan suuntaan kun katselin puuta ja sen sijaan että olisin ajatellut "ei helkkarissa", ajattelin "on kyllä pakko kokeilla kuinka korkealle pääsee".

Yksi kätköilyn perusteista on että sen pitää tapahtua huomaamatta, niin etteivät kätköilyä tuntemattomat (eli jästit) tajua mitä tapahtuu. Lasten kanssa kätköilyssä on oma viehätyksensä, mutta välillä joutuu miettimään miten hommaan suhtautuisi kun yritetään mennä ihan hipihissukseen pitkin puskia ja lapsi rallattaa vieressä "ÄITI JOKO SINÄ LÖYSIT SEN GEOKÄTKÖN?".

Nämä eivät löytyneet geokätköstä vaan lähinnä sen ympäriltä. Joku oli tainnut löytää apajan ennen minua, kun ei enempää ollut, lapset söivät nämä parempiin suihin.

Loppuun vielä vinkeä video siitä mitä kätköily voi parhaimmillaan olla. Kyllä, tämä on Jyväskylästä.


perjantai 10. elokuuta 2012

Vastaus haasteeseen ja jipii!

Devis heitti haasteella pari päivää sitten mutta vasta nyt ehdin sitä rauhoittua pohtimaan. Kiitos haasteesta!

Tässä haasteen säännöt:

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the tagger (the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!


11 random faktaa Marniesta

1. Lempinimeni Marnie on yläasteella keksitty nick irkkausta varten. Se on siis melkein 20 vuotta vanha. Jösses.
2. Tuo samainen lempinimi on edelleen nickini ircissä.
3. Olen koulutettu imetystukiäiti. Valmennan neuvolassa esikoisen odottajia, tapaan juuri vauvan saaneita äitejä sairaalassa ja teen tarvittaessa kotikäyntejä. Ja rakastan sitä!
4. Myös minulla, kuten ystävälläni niobellakin, on FIFessä rekisteröity kasvattajanimi kissojen kasvatusta varten. Kasvattajanimeä on käytetty 7 kertaa. En tiedä käytetäänkö sitä enää tulevaisuudessa, mies haaveilee koirasta...
5. Olisin halunnut harrastaa pienenä tanssia, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Nyt olen laittanut tyttäreni tanssitunneille. Onko tämä nyt sitä omien unelmien elämistä lasten kautta? ;) Noh, tytär rakastaa tanssituntejaan, ei häntä sinne vietäisi, jos hän ei niistä pitäisi.
6. Olen koukussa Feissarimokiin
7. ja imguriin
8. Haaveilen osallistuvani joskus juoksukisoihin, mutta en osaa juosta. Enkä edes yritä opetella.
9. En uskalla laskea kuinka monta kiloa minulla on lankaa. Keskeneräisiä neuleprojekteja on kolme.
10. Varjelen takapihallani ja puutarhapalstallani kasvavia kurkkuja kuin kultaa. Nyt pelkään että ne ovat kylmenneistä keleistä masentuneina nuupahtaneet enkä saakaan haaveilemaani kurkkusatoa.
11. Käytän kahvakuulaani jalkatukena. Se ei ole missään muussa käytössä.


Deviksen kysymykset

1. Mistä saat eniten hyvää fiilistä?
Onnistumisista, olivatpa ne minun tai jonkun toisen.

2. Mikä pahoittaa mielesi?
Ajattelemattomat sanat ja toisten huomioon ottamattomuus.

3. Onko sinussa jokin luonteenpiirre, joka on mielestäsi parasta sinussa?
Innostun helposti, ihan mistä vaan. 

4. Onko sinussa jokin luonteenpiirre, jonka toivoisit pystyväsi kitkemään pois?
Kärsimättömyys...

5. Lempivärisi?
Lila/violetti, niitä taitaa eniten olla. Tykkään kovasti myös ruskeasta, oranssista ja vaaleanpunaisesta.

6. Minkä näistä valitsisit: Kävelykengät, saappaat vai tennarit?
Kävelykengät

7. Oletko pessimisti, realisti vai optimisti?
Nyt on pakko sanoa että riippuu tilanteesta. Sopivasti kaikkea, sopivissa kohdin.

8. Jos saisit muuttaa yhden luonteenpiirteesi, minkä muuttaisit?
Haluaisin lisää pitkäjänteisyyttä.

9. Miksi?
Olisi moni asia helpompaa, esimerkiksi kohdan 10 ja 11 saavuttaminen.

10. Jos saisit muuttaa yhden asian vartalostasi, mitä muuttaisit?
Rasvakerros pois lihasten päältä!

11. Miksi?
Haaveena on sellainen timmi kroppa, jossa on sopivasti lihaksia. Ehkä jonain päivänä?


Koska tämä on tainnut kiertää jo kaikki "tutut" blogit läpi, taidan jättää haasteen tylsästi tähän. Toki jos joku haasteen haluaa, sanokoot hep! Kyllä me kysymykset keksitään!

Tämä ilta kului Kirittärien peliä katsomassa. Kuntomaailma tarjosi pelin niille jotka olivat suorittaneet Kesäkisan onnistuneesti. Lähdin mukaan puhtaasti seuran vuoksi ja arvelin että varmaan aika tylsää katsoa jotain pesistä. Mutta oho, ensimmäisen vuoroparin jälkeen olin jo ihan liekeissä, iPhone haki kiivaasti Wikipediasta pelin sääntöjä muistia virkistämään ja olin ihan vilpittömän vaikuttunut miten kovaa ja tarkasti ne naiset heittivät!

Ilta huipentui palkintojen arvontaan ja niinhän siinä kävi että JEEEEEEEE!



sunnuntai 5. elokuuta 2012

Viikon liikunnat

Nostin viikon alussa viikon liikuntatavoitetta neljästä tunnista viiteen. Neljä tuntia määrittelin tavoitteeksi joskus vuoden alussa ja se on ollut pitkään jo normi-määrä. Tavoitteita on välillä hyvä tarkistaa, vaan miten kävi?

Maanantaina tulin kotiin kuntosalin kautta, tein jalkapainotteisen ohjelman. Taitaa olla pakko varailla aikaa pt:lle ohjelman tarkistukseen, olkapää ei anna tehdä ristikkäistaljaa ja hauiksia niin hyvin kuin ne voisi tehdä...

Keskiviikkona oli vuorossa ylävartalopainotus saliohjelmassa. Treeni tuntui todella tahmealta enkä tuntunut saavan siitä irti oikein mitään. Perhe toi minut salille ja jätti minut sinne pyörän kanssa, sentään pyöräily kotiin sujui paljon paremmin...

Viikonlopun aloitin perjantaina BodyPumpilla heti töiden jälkeen, se jos mikä oli parhautta! Ehkä n. sadasosasekunnin harkitsin BodyCombatiin jäämistä sen jälkeen kun huomasin kuka sen vetää ( <3 ), mutta kotona odottava perhe voitti. :)

Lauantaina vietettiin laatuaikaa perheen kanssa, otimme pyörät ja lähdimme etsimään lähistön geokätköjä. Kaksi niitä löydettiin, kilometrejä pyörän päällä tuli n. 4,5. Esikoinen jaksoi hienosti pyöräillä ilman kitinöitä, jaksaa jo ylämäkiäkin aika pitkälle ja ennen kaikkea ei enää nynnyile alamäissä ja taluta, niin kuin alkukesästä kävi. :) Illalla tuntui siltä että pari kätköä olisi vielä kiva käydä loggaamassa, niinpä jätin iltahommat miehelle ja hyppäsin pyörän selkään. Toinen kätkö löytyi ihan meidän läheltä, toista piti lähteä hakemaan vähän kauempaa. Ihan vahingossa kilometreja pyörän selässä kertyi illalle vielä reippaat kymmenen!

Sunnuntaina pääsin vielä illalla BodyPumpiin ja nyt tuntuu reisissä siltä että on muuten nostettu painoja sitten viime näkemän... huhhuh. (Pakko myöntää että vedin pariin biisiin lisää painoja silkasta ärsytyksestä. Uusi ohjaaja kysyi taas onko ensikertalaisia katsoen kysyvästi ja hymyillen minuun. Ei se tunnin pullein ole se automaattisesti se vähiten käynyt, ärrr. En taaskaan usko että hän sen tahallaan teki, luultavasti se on ihan täysin tiedostamatonta mutta ärsyttää kun niin käy joka kerta kun menen uuden ohjaajan tunnille.)

Lämmittely 5 kg/pääty
Kyykyt 10 kg/pääty
Rinta 6 kg/pääty
Selkä 6 kg/pääty
Ojentajissa 4 kg käsipaino
Hauis 4,5 kg/pääty
Askelkyykyt 7,5 kg/pääty
Olat 2 kg käsipainot (yritin alkuun kolmosilla, ei tullut mitään tuon kiukuttelevan olkapään vuoksi)

HeiaHeia laski viikon liikunnoiksi 5,4 tuntia! Jes! Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikkoa ja sitä että muu perhe lähtee mökille ja jättää minut tänne autottomana...

perjantai 3. elokuuta 2012

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Jos et voi voittaa niitä, liity niihin

Ja nyt oli puhe siis hiuksista. :)

Yleensä tuppaan föönaamaan luonnonkiharaiset vallattomat hiukseni suoremmiksi ja rajoittamaan niitä erilaisilla muotoilutuotteilla. Kiharaa ei luonnostaan kuitenkaan ole niin paljon että se näyttäisi ihan luonnontilassa millään tavalla hyvältä. Yleensä lähinnä lättänältä. Kesäaikaan yleensä ilmankosteus tekee temppusiaan ja kiharat villiintyvät ja hienosti föönatut hiukset ovat sitten aivan miten sattuu ja sekös ottaa kupoliin.

Pari käyntiä sitten kampaaja kysyi, olenko koskaan ottanut kiharoista iloa irti korostamalla niitä? Hän näytti miten, otetaan vähän kihara-ainetta, föönataan hiukset rutistellen ne, jolloin tulos on hauska kihara. Tuntui kivalta vaihtelulta ja ostinkin silloin tuota samaa ainetta, mutta vasta viime aikoina, ilman ollessa kuuman kostea, olen alkanut käyttääkin tuota kihara-optiota.


Ah, miten se on helppoa! Vähän muotoilutuotteita, kihara-ainetta ja varovainen föönaus == kuohkeat kiharaiset hiukset ja kampaus joka kestää hyvänä koko päivän. Joskus se "heikkouksien" korostaminen kannttaa. :)


Ihana kihara-aineeni, Less is More -sarjan Flower Whip -muotoiluvoide. Se sisältää Reilun kaupan sheavoita, mehiläisvahaa ja Aloe veraa. Ylang ylang, appelsiini ja tuoksupelargonia antavat sille mukavan tuoksun. Kokonaisraaka-aineista 100% on luonnollista alkuperää ja 38% niistä on luomuviljelty. Ei siis todellakaan mitään myrkkyä, tätä uskalsin laittaa lapsenkin hiuksiin kun synttäreille laitettiin kiharoita. :)